044 987 0262

Asiakaspalvelu

Ma - Pe: 9:00 - 18:00

Verkkokauppa 24h

Toiminta onnettomuuspaikalla – ja miksi niin ei tehdä?

Jaa artikkeli

Share on facebook
Share on twitter
Share on pinterest
Share on linkedin
Share on telegram
Share on whatsapp

Toiminta onnettomuuspaikalla? Toistuvasti somekeskusteluissa on noussut esiin teema "Onnettomuudessa vain harva pysähtyi auttamaan". Sama teema puhuttaa toistuvasti myös kursseillamme. Miksi ihmiset eivät auta? Puuttuuko meiltä auttamisrohkeus?

Kaverini päivitti taannoin Facebookissa: ”Se tunne, kun lenkkipolulla sinua vastaan tullut 190 cm pappa kääntyy metsään päin ja rojahtaa oksien sekaan suorilta jaloilta. Sitten pyydät nostoapua seuraavilta saapuneilta…niin ne vaan tuijottaa sua ja meinaa poistua paikalta! Kun kymmenen kertaa selkeästi artikuloiden käskyttää, niin vihdoin sai pariksi sekunniksi apua toiseen käsivarteen. Olisiko kiva, jos teidän omaista ei autettaisi?”

Yllä mainittu teksti oli vain pisara siinä somekeskustelujen valtameressä, joissa kerrotaan onnettomuustilanteissa ohi kulkeneista ihmisistä ja auttamatta jäämisen kokemuksista. Lehdistä saamme lukea ihmisistä, jotka ovat kerääntyneet onnettomuuspaikan ympärille ringiksi, tarpeeksi kauas, ettei joudu auttamaan mutta tarpeeksi lähelle, että saa kuvattua tilanteen. Ihmisistä, joita on kävellyt sairauskohtauksen saaneen henkilön ohi tuntien ajan, ennen kuin joku on pysähtynyt auttamaan.

On helppo ratkaisu syyttää ihmisten välinpitämättömyyttä. Toinen yleinen syytös on ihmisten koettu kiire: ettei ehdi pysähtyä, kun on kiire töihin, kiire kotiin, kiire joogatunnille… You name it. Haastan mielelläni kuitenkin keskustelijoita näkemään asiassa toisenkin puolen.

Auttamisrohkeus hukassa?

Kursseilla toistuvasti nousee esiin muutama kommentti koskien auttamishalukkuutta onnettomuustilanteessa: ”Mut en mä osaisi toimia”, ”Eihän siihen uhriin saa koskea, kun sille voi tulla siitä rankavamma”. Kurssin lopussa useimmat näiden kommenttien sanojista kuitenkin toteavat saaneensa kurssista rohkeutta toimia tilanteessa sekä ymmärrystä siitä, miten pienillä teoilla voi pelastaa ihmishenkiä.

Henkilökohtaisen kokemukseni vuosien varrelta niin edellä mainituista kurssitilanteissa kuin onnettomuustilanteissa siviilinä tai työni puolesta toimiessani perusteella uskallan väittää, että eivät ne rinkiin kerääntyvät ihmiset ole läpeensä välinpitämättömiä. Väitän, että monella heistä puuttuu vain auttamisrohkeus, uskallus ottaa ensimmäinen askel toimiakseen.

”Mitä jos en osaa?” ”Mitä jos mokaan?” ”Jos mokaan, nuo kaikki näkevät.” Epäonnistumisen pelko sekä epävarmuuden tunne ovat meille suomalaisille erinomaisia syitä ”olla kiireinen”, katsoa poispäin, piiloutua sen kamerakännykän taakse kuvaamaan. Silloin tunne siitä, että tekee jotain tärkeää, säilyy vaikkei uskallakaan mennä auttamaan.

Moni näistä sivulle jäävistä haluaisi auttaa tilanteessa. Usein rohkaisuksi riittää, että yksi ihminen ottaa sen kuuluisan ensimmäisen askeleen ringistä sen sisäpuolelle ja alkaa toimia. Selkeitä ohjeita antamalla saa myös muita toimimaan auttamistilanteessa, kun heille tulee tunne, että saavat selkeän tehtävän, jonka osaavat toteuttaa – ja mikä parasta, paikalla on selvästi joku, joka oikeasti tietää, mitä täällä pitäisi tehdä!

Toimintakyky onnettomuustilanteessa

Ihmisten toimintakykyä onnettomuus- ja kriisitilanteissa on tutkittu vuosien saatossa enemmänkin. Yksi karkea jaottelu reagointityypeistä löytyy pitkän linjan poliisipsykologi, kriisityön asiantuntija Lasse Nurmen kirjasta ”Kriisi, pelko, pakokauhu” (Edita 2006):

MIELEKKÄÄSTI KÄYTTÄYTYVÄT (12–25 %):
Mielekkäästi toimivan toiminta onnettomuuspaikalla on usein rationaalista: arviointikyky säilyy, samoin heillä on kyky toimia heti järkevin toimenpitein. Usein taustalla persoonatyyppien lisäksi myös muualta hankittu osaaminen, kuten ammattitaito tai jokin muu hätätilannekoulutus. Tärkeä piirre on myös kyky tunnistaa omat rajansa ja olla ottamatta turhia riskejä auttamistilanteessa.

ALKUSHOKKIIN JOUTUVAT, MUTTA PIAN TOIPUVAT (50–75 %)
Selkeä enemmistö ihmisistä kuuluu tähän ryhmään. Henkilö saattaa alkuun järkyttyä, tilanne voi tuntua sekavalta mutta kykenevät noudattamaan selkeitä, yksinkertaisia toimintaohjeita. Ohjauksen avulla tämä joukko on mahdollista valjastaa auttamaan itsensä lisäksi myös muita uhreja.

VOIMAKKAASTI REAGOIVAT (10–25 %)
Voimakkaasti reagoivia yhdistää kyvyttömyys rationaaliseen ajatteluun tai toimimiseen tilanteessa ohjattunakaan. Henkilö voi olla täysin lamaantunut, avutonkin. Osalla ryhmään kuuluvista voi tulla voimakastakin aggressiota, tarvetta löytää syyllinen sekä saada ”päitä vadille”, joku tuomittua tilanteeseen johtaneista syistä. Älä kuitenkaan jätä huomiotta voimakkaasti reagoivaa. Toiminta onnettomuuspaikalla voi vaikeutua tällöin merkittävästi.

Miten sitten huomioida eri reagointityypit tilanteessa?

1) Sanomattakin lienee selvää, että mielekkäästi käyttäytyvät pystyvät auttamaan, myös helpommin johtamaan tilannetta.

2) Pian toimivien ryhmää ei missään nimessä kannata sivuuttaa, vaan valjasta heidät aiemmin mainittujen selkeiden ohjeiden ja kehoitteiden avulla eri tehtäviin. Lupaan, että onnettomuustilanteessa useammat lisäkädet ovat enemmän kuin tarpeen!

3) Voimakkaasti reagoivaa henkilöä ei lähtökohtaisesti kannata jättää yksin – etenkin, jos hän on ollut osallisena onnettomuudessa tai on onnettomuuden uhrin omainen. Varmistu, ettei henkilö lähde seikkailemaan onnettomuusalueella, tarkista myös mahdolliset fyysiset vammat! Siirrä henkilö kauemmas tilanteesta, ole läsnä ja rauhoita.

...ja se oikea toiminta onnettomuuden sattuessa!

  1. Oma turvallisuus. Sekunnin sääntö – mieti sekunnin ajan, onko minun turvallista nousta autosta? Olenko tehnyt itseni näkyväksi esim. heijastinliivein? Onko omat voimavarani riittävät, jos onnettomuuspaikalle pääsy edellyttää esimerkiksi kiipeämistä tai uimista?

  2. Nopea tilannearvio. Mitä on tapahtunut? Kuinka monta uhria? Kuinka monta auttajaa?

  3. Estä lisäonnettomuudet, pelasta hengenvaarassa olevat. Makaako joku tiellä? Onko auto syttymässä palamaan? Onko muuta liikennettä? Varoita takaa tulevia, pyri saamaan uhrit turvalliseen paikkaan (pidä kuitenkin mieluiten autossa, jos välitöntä tulipalovaaraa ei ole, jotta vältät turhalta liikuttamiselta. Auto on myös lämpimin paikka etenkin talviaikaan.)

  4. Hälytä tarvittaessa apua hätänumerosta 112. Muista käyttää mieluiten 112 Suomi -sovellusta – se kertoo sijaintisi silloinkin, kun et itse ole paikasta ihan varma.
    Anna tarvittava ensiapu.

  5. Suojaa, rauhoita autettavaa. Muista, että näistä molemmilla on myös fysiologinen ja ihmisen selviytymistä vahvistava vaikutus!

 

Muistinhan jo mainita, että huomioi oma turvallisuus?

Hyvä.

Auttamisrohkeus hukassa? Ensiaputaidot päivittämättä? Lukaise sivuiltamme lisää hyviä syitä, miksi käydä kertaamassa ensiaputaitonsa!

Tilaa uutiskirjeemme

Uutiskirjeen tilaajana saat tietoa uusista kursseistamme, tuotteistamme sekä pysyt ajan tasalla viimeisimpien blogitekstiemme osalta.

Vastaa

Tiedätkö sinä miten toimia hätätilanteessa?

Liity postituslistalle ja saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista blogiteksteistä.